I'm getting better!

Tänään kävin seurantakäynnillä psykiartisella lääkärillä. Sain uuden iltalääkkeen, Melatoniinia, edellisen Ketipinorin tilalle. En muista tavanneeni kyseistä lääkäriä aiemmin, mutta hän väitti, että oon muuttunut parempaan suuntaan edellisestä tapaamisesta. Hän ei kuulemma edes keksinyt, mitä mussa on hoidettavaa, niin parempivointinen olen. Terapeuttinikin sanoi viime viikolla, että oon puhjennut kukkaan. Vuoden verran hän on mun ylä- ja alamäkiä seuraillut. Maanantaina kävin viimeisen kerran ruokakurssilla. Myös sen vetäjä huomautti, että oon kuin eri ihminen verrattuna siihen tyttöön, joka muutama kuukausi sitten kurssin aloitti. Oon reipastunut ja päässyt eroon ujoudestani. Lisäksi otan itse kontaktia muihin ihmisiin. On ihan mahtavaa kuulla, että muutkin näkee muutoksen mussa. En voi kun olla iloinen ja tyytyväinen tekemääni työhön. Syömishäiriö voitettu! Ahdistuksesta päästy lähes kokonaan eroon! Masennuskin on parantumaan päin. Nyt olisi sopiva aika ottaa exään ja eroon liittyvät tunteet käsittelyyn.

 
Lestadiolaisuuden taakka vaikuttaa vieläkin jokapäiväiseen elämääni. Siitä ensi kerralla lisää!

Ensimmäistä tekstiä kehiin

Mulla olisi niin paljon asiaa, että on tosi vaikeaa saada ajatukset kasaan ja koettaa saada yksi kohtalaisen yhtenäinen teksti aikaiseksi. Tässä blogissa aion kertoilla puolianonyymisti kaikenlaista elämästäni, oivalluksista, ostoksista, saavutuksista, miehistä, ehkä naisistakin, itsetunnosta, meikeistä, haaveista; ylipäätään kaikesta, mitä mun pienen pääni sisällä liikkuu. Jospa joskus onnistuisin kirjoittamaan jonkinlaisia mielipidekirjoituksiakin maailman menosta.

Tänään katsoin Iltalehden sivulta http://www.iltalehti.fi/nettitv/?32314185
ihan kamalan videon sikojen oloista suomalaisilla (!) sikatiloilla. Päätin saman tien, että noin törkeää kohtelua en suostu hyväksymään, ja päätin jättää sian syömisen niille, joilla ei oo moraalia tai tietoa. Kyllä, tuomitsen jokaisen (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta), joka näkee kyseisen videon ja jatkaa silti sian syömistä. Itse oon useamman vuoden harkinnut kasvislinjalle siirtymistä, mutta lopullista päätöstä en ennen tätä ole tehnyt, koska olen uskonut, että kauhutarinat tuotantoeläinten oloista on aktivistien ylireagointia. Mut nyt tiedän, et sitä se ei ole.

Hieman pahalla mielellä sikojen puolesta, mutta vähän paremmalla omallatunnolla päätökseni ansiosta, yritän painua pehkuihin ja toivoa, että edes osa sikatiloista tarjoaa sioille pehkut joille nukahtaa.